Nyt on ehtinyt niin paljon kaikenlaista tapahtua, että on pakko jo päivittää tätäkin blogia. Aloitan suoraan uusimmista kuulumisista. Olimme tänään Rauman näyttelyssä. Tuomarina oli Kornelia Butrimova Liettuasta ja tässä hänen arvio Lolasta:

"Feminine. Good head, correct ears, good chest. Good topline. Forequarters should be more parallel. Good coat & temperament."

Ja näin Lola sai ensimmäisen ERIn! Olimme junnunarttujen ykkösiä ja menestystä tuli vielä PN -kehästä, jossa olimme PN4! Tästä on hyvä jatkaa harjoituksia kohti Forssan näyttelyä, jonne menemme seuraavaksi.

Kevät on kokonaisuudessaan mennyt hyvin. Olimme Lolan kanssa huhtikuun alussa eläinlääkärissä hakemassa rokotukset ja samalla Lolan vasemmassa etutassussa todettiin tulehdus. Olimme jonkin aikaa seuranneet tassun kuntoa, koska Lola alkoi nuolla sitä säiden vaihdellessa pakkasesta vesikeleihin. Saimme lääkkeet ja ohjeen tassun hoitoon ja nyt tassu on jo ihan kunnossa. Tuolla samalla lääkärireissulla tyhjennettiin myös Lolan anaalirauhaset, jotka olivat koiraa selvästi vaivanneet.

Toista juoksua edelleen odotellaan tulevaksi. Maalis-huhtikuun vaihteessa koiran käytös viittasi juoksun alkamiseen, mutta ei siitä sitten kuitenkaan mitään tullut.

Lola oli ensimmäistä kertaa vapun aattona yökylässä. Menimme nimittäin naimisiin ja yövyimme hotellissa, joten Lola tarvitsi hoitopaikan. Ystäväni Mari otti Lolan luokseen ja ainakin Lolalla oli ollut hauskaa. Se oli tehnyt kaikki mahdolliset temput, joita se ei kotona edes yritä: varasti pöydältä ruokaa, meni sänkyyn nukkumaan, rikkoi Marin tytön pehmoleluja yhteensä 4 kappaletta ym. "pientä" kiusantekoa. Tietysti perheen Ira-landseerin kanssa piti riehua melkein kellon ympäri ja Iraa oli jo alkanut Lolan touhotus harmittaa, kun sitä itseään olisi välillä nukuttanut. Lola nukkui kotiintultuamme samantien kolme tuntia putkeen, sen verran rankkaa oli kyläily kuitenkin ollut.

Tuomo on opettanut Lolaa juoksemaan kanssaan ja nyt vihdoinkin se on alkanut sujua ilman, että Lolan tarvitsee yrittää paimentaa. Onko meidän mäyränpoikanen alkanut siis löytää hitusen järkeä pieneen kalloonsa?

Harkitsemme muuttoa hieman isompaan asuntoon toiselle puolelle kaupunkia ja minua mietityttää miten koira muutokseen sopeutuu. Ainakin haukkumisongelmaa pelkään, koska normikerrostalossa luhtikerrostaloon verrattuna kuuluu varmasti enemmän käytävältä ääniä. Ei kai siinä muu auta kuin vain kokeilla, ongelmathan on tehty ratkottaviksi.