Tänään on Lolan 2-vuotissynttärit! Aamu aloitettiin reippaasti rähisemällä kissalle, sen jälkeen oli lenkki, sitten laulettiin ja vihdoin Lolan eteen tuotiin kakku.

"Jotain hyväntuoksuista se siellä värkkää."


Tänä vuonna kakkuun tuli Caesaria ja jauhelihaa sekä kissanruokanappuloita koristeeksi.


Kakun syöminen oli erittäin vauhdikasta.


Eikä kissaa voinut taaskaan vähempää kiinnostaa.


Lola perheineen toivottaa kaikille sisarruksille Oikein Hyvää Syntymäpäivää!

Koska Lolasta ei pitkään aikaan ole täällä ollut kuvia, on nyt syytä laittaa kerralla enemmän. Joten tässäpä niitä tulee :)

Kävimme viime kesänä muutamaan otteeseen geokätköilemässä Turun laitamilla ja Lola oli toki mukana. Nämä kaksi kuvaa ovat ruskolaiselta niityltä, jossa Lola tietämättään poseerasi kameralle.





Samalla reissulla otettiin muuten vaan muutama poseerauskuva, joista tässä yksi.



Reissun päätteeksi pysähdyimme Paattisten S-marketille, josta Tuomo haki meille ihmisille jäätelöt. Lolalle tarjottiin vain vettä anovista ja jäätelöä palvovista katseista huolimatta.



Tämä kuva on kennelin takapihan portailta. Lola on juuri tuotu hoitoon lomaamme varten ja tässä se omatoimisesti patsastelee Tarjalle. 



Loput kuvat ovatkin uudesta kodistamme. Viime viikolla Tuomon ystävä oli käymässä meillä koiransa Rytin kanssa. Ryti on Virosta tuotu rescue-koira, jonka Lola on tuntenut pienestä pitäen. Ryti on varmasti Lolan lempikoirakaveri, jolle Lola ei anna hetken rauhaa, vaan kulkee koko ajan perässä. Huomatkaa Lolan pussausyritys :)



Tässä odotetaan lupaa ruoan syömiseen.



Yleensä Lola tulee istumaan kupin viereen, katsoo silmiin ja saa luvan mennä kupille "Ole hyvä" -käskyllä. Kun lupaa ei kuvaamisen takia istumalla tullutkaan, Lola hetken ihmeteltyä kokeili makaamista, jolla lupa naurun saattelemana tuli.



Viimeiseksi kuva Lolasta ja kummitytöstäni Emmistä. Lola tykkää Emmistä ihan hurjana, mutta Emmi koiriin tottumattomana hieman pelkää Lolan kieltämättä turhan innokkaita lähestymisyrityksiä. Olemmekin yrittäneet opettaa Lolalle, että huomiota saa vain olemalla rauhallisesti kaikki neljä tassua maassa. Tässä kuvassa Emmi on ollut meillä jo tovin. Katsoimme yhdessä televisiota ja Lolakin rauhottui meidän muiden pysyessä aloillamme.

Paljon on taas ehtinyt tapahtua menneiden kuukausien aikana, josko tähän nyt isompia juttuja hieman purkaisi.

Elokuussa koitti vihdoinkin se kauan odotettu häämatka, jonka ajaksi Lola vietiin kenneliin hoitoon. Me ihmiset nautimme suunnattomasti New Yorkin vilinästä. Koko viikon ajan oli hellettä ja tekemistä riitti yllin kyllin. Kävelimme päivittäin paljon, nähtävyyksiä tuli katsastettua ja myös kaupungin metroverkko tuli tutuksi. Metro oli paljon siistimpi, kuin olimme kuvitelleet ja ainakin meillä oli metrolla liikkuessa koko ajan turvallinen olo. Lola varmasti myös nautti omasta lomastaan Vihteljärvellä, olihan sillä ympärillään kaltaistaan seuraa ympäri vuorokauden. Vaikka loma oli ihana ja rentouttava, oli kaikesta huolimatta mukava palata Suomeen tuttuihin kuvioihin. Kissamme Helmi oli tuon ajan Tuomon siskon luona Turussa ja kun haimme Helmin heti kotiintuloiltana kotiin, se selvästi etsi ja ihmetteli missä Lola on. Kun sitten seuraavana päivänä myös Lola kotiutui, mielestämme ainakin Helmellä oli ollut ikävä Lolaa. Sen verran innokkaasti Helmi Lolaa puski ja tervehti.

Syys-lokakuun vaihteessa muutimme isompaan opiskelija-asuntoon muutaman kilometrin päähän edellisestä kodistamme. Muutto oli hektinen yhden päivän rutistus, mutta nyt kuukauden asuttuamme olemme kaikki kotiutuneet erittäin hyvin. Lolalle ei ole tullut muuton takia eroahdistusta, mitä nyt sitä ei oikein pysty enää "huijaamaan" itse kotoa pois lähtiessä. Vanhassa kodissa meillä oli tapana, että kun lähdemme pois ja Lola jää kotiin, sille valmisteltiin aina jotain tekemistä ja nameja, jotka annettiin juuri ennen kuin me lähdimme. Lola jäi syömään herkkujaan eikä pyrkinyt meidän mukaan. Täällä taas se on salamana tuulikaapissa, kun tajuaa jäävänsä kotiin. Ei auta vaikka olisi mitä tarjolla. Lola ei onneksi pientä vikinää suurempaa ääntä ala pitää, kun olemme oven suljettuamme jääneet kuuntelemaan koiran reaktiota. Kai se sitten palaa puuhastelemaan herkkujen pariin jonkin ajan kuluttua. Ja ehkä tuo vikinäkin jää ajan myötä pois.

Viikko takaperin sattui harmillinen yhteensattuma, kun naapurimme kissa pääsi kynsäisemään Lolaa kasvoihin ja osui tietenkin epäonnisesti silmään. Olin tulossa Lolan kanssa päivälenkiltä ja ehdin huomata, että naapurimme kissa on ulkona. Se on aikaisemminkin hyökkäillyt Lolaa kohti, joten tiesin varoa sitä. Kissa on aina kiinni ja itse luulin ettei se pääsisi tulemaan pihan ohi menevälle kävelytielle. Mutta kuinka ollakaan, ollessamme kohdassa, jossa narun kiinnityskohta on lähinnä tietä, kissa kurkotti tielle ja ehti räppäistä Lolaa kerran. Lola vinkaisi heti ja alkoi aristaa oikeaa silmää. Menimme kotiin ja soitin samantien eläinlääkäriimme. Heillä oli aika vasta seuraavalle päivälle, otin sen. Sitten tuli itku, kun alkoi pelottaa, että mitä jos koira on nyt loukannut silmänsä todella pahasti ja siitä menee näkö. Kai se on jotenkin luonnollista ajatella pahinta mahdollista vaikka ei vielä mitään todellisesta tilanteesta tiedäkään. Vanhempani tulivat käymään meillä samana iltana, en pahemmin muista mistä on puhuttu tai mitä olen tehnyt. Muistan vaan, kun mietin pitäisikö koira kuitenkin viedä päivystykseen. Seurasin silmän tilannetta ja koska se ei seuraavien kahden tunnin aikana huonontunut, päätin odottaa lääkäriaikaan. Lola oli illalla oma itsensä, yritti leikittää Helmeä ja puuhaili omiaan. Vain silmän siristelystä huomasi, että jokin on vialla.

Lääkärissä Lolan silmä tutkittiin ja lääkäri totesi, että silmässä on pieni, siisti haava. Lola sai samalla kipulääkettä tippoina suoraan silmään ja samoja tippoja annettiin vielä kaksi päivää kotona. Lisäksi määrättiin alkaneen tulehduksen hoitoon tavallisia silmätippoja, joita annettiin viikon verran kuusi kertaa päivässä.

Tuomo näki naapurit parin päivän kuluttua tapahtuneesta. Naapurit olivan järkyttyneitä ja kovasti pahoillaan ja he sopivat, että lyhentävät kissan hihnan niin, ettei se varmasti pääse tielle. (Tosin, minusta hihna on edelleen yhtä pitkä, mutta seurataan tilannetta hetki ja puututaan uudelleen, jos ei homma muutu.)

Kävimme tänään uudemman kerran lääkärissä ja silmä todettiin terveeksi. Haava ja tulehdus ovat parantuneet hyvin eikä lääkitystä tarvitse jatkaa. Pieni arpi silmään jää, mutta sitä ei huomaa ellei tiedä missä kohtaa haava on alunperin ollut.

Itseäni pelotti miten koira reagoi omaan kissaamme tapahtuneen jälkeen, mutta onneksi mitään seuraamuksia ei ole tullut. Helmi ei ole koskaan tehnyt Lolalle mitään pahaa ja ilmeisesti Lola luottaa siihen. Tosin, muistan erään kerran, kun Lola oli pieni ja kiusasi nukkuvaa Helmeä eikä lopettanut, vaikka Helmi heräsi ja aikansa läpsi sitä tassuillaan kauemmas. Kun Helmi lopulta sai tarpeekseen, se otti Lolaa naaman molemmin puolin kynsien kanssa kiinni ja puri koiraa päähän. Lola vinkaisi, kissa päästi samantien irti ja mitä tekee koira? Menee takaisin kiusaamaan. Tämän jälkeen kissa on melkeinpä poikkeuksetta aina vaan lähtenyt tilanteesta pois, karkuun lapsiportin yli meidän makuuhuoneeseen, jonne koira ei pääse. Helmellä on uskomattoman pitkä pinna ja kun se pinna katkeaa, kissa vain poistuu paikalta.

Täällä vietetään kaupunkijuhannusta. Minulla oli vielä eilen aamulla töitä, joten emme lähteneet minnekään.

Tänä aamuna lenkillä Halistenkoskella tuli vastaan iloinen yllätys, nimittäin toinen göötti. Katsoin jo kaukaa ettei koira voi olla mikään muu kuin göötti, sen verran hyviä tuntomerkkejä näkyi. Pysähdyimme tervehtimään upeaa nuorta urosta, joka esiteltiin Bodeneis-kennelistä kotoisin olevaksi Taavi-koiraksi. Kotona piti heti penkoa netistä kuka tämä nuori herra on "oikealta nimeltään". Nimeksi paljastui Bodeneis Dram Dromore ja vähän lisää tutkittuani huomasin, että Raumallahan me ollaan tämä jo nähty. Siellä Taavi oli vaatimattomasti RYP-2... 

Oli muuten todella komean näköinen göötti :)

Kävimme tänään Lolan kanssa Forssan kansainvälisessä näyttelyssä tuloksella H. Tuomarina Kari Järvinen ja tässä arvostelu:

"Hyvänkokoinen nuori narttu, jolla kapea pää. Kevyt kuono. Hyvä kaula. Tulisi olla paremmin kulmautunut edestä. Sillä saisi olla enemmän eturintaa ja hieman täyteläisempi rintakehä. Hyvin kulmautuneet takaraajat. Toivoisin vahvemman luuston. Hyvä turkki. Liikkuu hyvin."

Tuomari oli todella tiukka. Vain kaksi valionarttua koko 15 koiran porukasta sai ERIn eikä sertejä näin ollen jaettu. Tiukkuudesta kertoo myös se, että kaikki viisi owczarek podhalanskia lähetettiin kehästä harmaalla nauhalla ulos. Mikäköhän mahtoi olla syynä...?

Lola yllätti jälleen äärimmäisen positiivisesti. Kehän ulkopuolella piti haukkua ja rähjätä, mutta kun kehään mentiin, se oli kuin eri koira. Se seisoi, se liikkui nätisti. Olen yrittänyt panostaa seisomisen harjoitteluun ja ainakin tällä kertaa harjoittelu näytti tuottaneen tulosta. Enemmän vaan hommia esiintymisen eteen, niin omakin olo tulee varmemmaksi. Oli meillä kamerakin mukana, mutta Tuomoa oli sen verran hermostuttanut meidän puolesta, että kuvien otto unohtui kokonaan :).

Karjaan näyttelyyn meidän piti mennä, mutta pääsi ilmoittautuminen livahtamaan umpeen. Joten tällä erää ilmoitin Lolan vain Elonäyttelyyn. Hyvinkään ja Salon ryhmiä olen ajatellut, mutta katsotaan nyt.

Lolan toinen juoksu alkoi kesäkuun alussa ja seuraavasta juoksusta olisi tarkoitus astuttaa. Toivottavasti astutus onnistuu ja Lola saa monta ihanaa pentua. Pentukuumetta pelätessä...

Tänä vuonna emme pääse tulemaan kennelpäiville, kun samalle päivälle sattuu ystäväpariskunnan häät. Mielellämme olisimme tänäkin vuonna tulleet. Lola menee kenneliin viikoksi elokuun alussa hoitoon, kun me ihmiset lähdemme häämatkalle New Yorkiin. Muita kesäsuunnitelmia ei ole vielä tullut tehtyä, mutta vielä ehtii.