No niin, viikko siinä vierähti ennenkuin kuvat saatiin kuntoon. Eipä noista tarvinnut lähemmän tarkastelun myötä muokata kuin yhtä. Piti blurrata lähimpien kasvot, jos vaikka eivät halua ilmiselvää nettinäkyvyyttä.

Tässä ennen kehää pientä treenausta...





Ja itse kehässä...



Pöydällä, Lola melkein seisoo... Hyvin se antoi itseään kopeloida ja hampaatkin näytti ilman suurempoia ongelmia.



Itseäni alkoi vasta tässä vaiheessa jännittää ja sydän hakata kovemmin. Kuulin kuinka tuomari luetteli asioita, mutta en saanut oikein mistään selvää. Ajattelin vaan, että nyt täytyy onnistua ja koiran pitää näyttää hyvältä.



Lola seisoi ihan uskomattoman hienosti, kun odotimme toisen koiran arviointia.



Tässä tuomarin päätös...



Kokemuksena reissu oli todella hyvä, Lola jaksoi käyttäytyä pitkästä odottelusta huolimatta. Kotimatkalla takaluukusta ei kuulunut pihahdustakaan, sen verran rankkaa taisi olla. Ensi vuoden näyttelykalenteria on tullut jo silmäiltyä ja jos kaikkeen, mihin tahtoisin aion mennä, kiirettä pitää ja rahaa kuluu. Mutta on se kivaa :)