Kävimme lauantaina Kuhankuonon luonnonsuojelualueella Kurjenrahkan kansallispuistossa. Tarkoitus oli, yllätys yllätys, hakea muutama kätkö ja samalla nauttia kauniista maisemista. Ympärillä luonto oli ihanan hiljainen eikä koko reissun aikana näkynyt muita. Lola myös varmasti nautti ulkoilusta erillaisessa ympäristössä. Matkaa tuli yhteensä nelisen kilometriä, jonka Lola jaksoi hienosti.

Tästä lähdettiin liikkeelle.



Seisomisesta en tiedä, mutta ainakin Lola osaa istua tosi nätisti.



Aluksi mietitytti miten Lola pärjää pitkospuiden päällä, mutta hyvin sujui. Välillä oli pakko tosin käydä kokeilemassa miten märkää suo voi olla...



"Tästäkö pitäis muka juoda???" Ei vaiskaan, Lola juo kaikkein kamalimmista kurakoista ihan mielellään ja kyllä tämäkin vesi maistui. Oli meillä ihan kraanavettäkin, että oli varmasti valinnanvaraa.



Reitti olisi tästä vielä jatkunut ties kuinka kauas, mutta me käännyimme takaisin kohti autoa. Taivaalle alkoi kerääntyä tummia pilviä ja pääsimme juuri sopivasti autolle ennenkuin alkoi sataa.