Juhannuksena suuntasimme vanhempieni mökille Rymättylään, jossa olimme perjantai-lauantai. Olin jo mennessä aivan varma, että Lola ei vapaana pysy pihalla, mutta yritettiin kuitenkin. Kymmenessä minuutissa se oli tutkinut mökin ympäristöineen ja sitten se haettiinkin naapurin mökistä. Sisältä. Vieraiden ihmisten luota. Jokseenkin noloa. Onneksi naapurit eivät pahastuneet tai säikähtäneet.

Ja ajatelkaa: vanhempani ovat omistaneet mökin yli 20 vuotta ja siellä on tähän mennessä nähty kaksi kyytä. Noh, nyt nähtiin kolmas. Tietenkin juuri silloin kun meillä on koira mukana. Isä sai sen onneksi hengiltä ja kuvamateriaaliakin olisi, mutta jätänpä laittamatta. Onneksi ostettiin kyypaketti mukaan "kaiken varalta" ja onneksi sitä ei tarvinnut käyttää.

Seuraavaksi Lolalle viritettiin kahden männyn väliin naru, johon talutushihna kiinnitettiin. Siinä oli kivaa juurikin niin kauan kunnes jompikumpi meistä katosi näköpiiristä. Silloin piti inistä ja haukahdella, mutta vähäisesti kuitenkin.



Äitini haki Lolalle jostain varaston kätköistä vanhan patjan ettei koiran tarvisi paljaalla maalla makoilla. Välillä Lola jaksoikin rauhoittua Tuomon viereen, vaikka yleisesti meno oli päällä melkeinpä koko ajan.



Illalla Lola jäi ensimmäistä kertaa elämässään vieraiden ihmisten seuraan, kun menimme saunaan. Koko ajan se oli meidän perään kaivannut, vaikka mikään hätä ei ollut. Lopulta monen tunnin hääräämisen jälkeen tuli uni.



Lauantai-aamuna siskontyttöni Emmi tuli myös mökille uimaan. Emmi ei ole koskaan pahemmin ollut koirien kanssa tekemisissä ja koska Lola on hirveä häsäämään, Emmi hieman pelkää Lolaa. Ajan kanssa Lola rauhoittui ja Emmi sai harjoitella Lolan ulkoiluttamista. Hienosti meni, Lola totteli ihmeen hyvin.



Rannassa Lola suostui Tuomon kanssa menemään veteen, mutta ei uimaan.



Emmi ui +21-asteisessa vedessä tuosta vaan monta kertaa ja sekös Lolaa ihmetytti.



Tämän pidemmälle Lola ei veteen tullut, mutta on tämäkin sentään jotain.



Kotona taas uni maistui.